Oodi Marraskuulle ja pimeydelle

Minä rakastan sinua marraskuu,

kun muut sinut kiroavat ja etelänvetelälomista haaveilevat

minä rakastan sinun karuuttasi, pimeyttä sinun ympärilläsi

rakastan sitä, miten yllätät päivittäin,

kun toisena päivänä saan kastella sukkani vedestä ja toisena hyppiä ja rasautella jäätyneitä vesiä.

Minä rakastan sinua marraskuu,

miten lempeästi meitä kohtelet, miten annat luvan alentua mieleen matalaan,

kohtaamaan oma sisäinen pimeys ja kuoleman läsnäolo.

Minä rakastan sinua marraskuu,

miten luot toivoa tulevasta, miten annat ajan sytyttää valoa maailmaan ja odotukseen joulusta.

Marraskuu, miten riemuitsenkaan, että kuulut vuodenkiertoomme, sillä sinua meidän ihmismielemme tarvitsee.

Luvan elää pimeydessä, luvan nähdä valoa siellä, missä sitä ei ole.