Esittävä puhuja

Roolit, roolitus, roolittaminen. Asioita, mitä harrastan usein ja auttavat pysymään kassassa. Asioita, joihin liittyvät ajatukset ovat muuttuneet vuosien saatossa.

Joskus teininä paheksuimme ihmisiä, joista paistoi läpi jokin rooli. Tuo ei osaa olla aito, tuo esittää. Rooli tai esitys oli haukkumasana, jota ei halunnut omalle kohdalleen. Joskus jopa pohdimme kavereiden kanssa, osasimmeko olla aitoja, esitettiinkö me jotain, esititsä?

Olen aina ollut kova jännittämään, vaikka samaan aikaan rakastanut jo hyvin pienestä pitäen esiintymistä. Teatteri ja näytelmät ovat jännittäneet aina, mutta nautin niistä silti joka solulla. Mutta sitten tuli aika, jolloin piti olla esillä muutenkin kuin lastennäytelmissä. Oli aika pitää esitelmä. Olla oma itsensä, minä. Menin silloin aivan solmuun. Pilasin useamman esitelmän yläasteella, kun ääni tärisi, sydän hakkasi ja tuntui kuin pyörtyisin. Se hämmensi ja pelotti. Enkö minä rakastanutkin esiintyä? Mutta kun se ei ollut esitystä, se oli oikeaa elämää, jossa piti olla minä, se oikea ihminen, puhua asiaa ja totta.

Pohdin pari vuotta, miten kestäisin puhumisen ja pääsisin jännittämisestä eteenpäin. En halunnut luovuttaa ja lakata puhumasta, koska tiesin että se olisi jotain sellaista, mitä oikeasti rakastin. Tajusin, että jos selvisin näytelmistä, selviäisin esitelmistä ja minun olisi vain luotava tilanteisiin sopiva rooli. Sillä niiden kautta voisin hallita jännittämistäni, enkä pakenisi.

Joka kerta, kun puhun julkisesti, minua jännittää edelleen paljon, ja joka kerta kun tartun mikrofoniin, yritän olla tilanteessa kuin roolin sisällä. Rooli voi olla vain se, että ajattelen olevani asiantuntija, puhuja, auktoriteetti, opettaja. Jokin sellainen, jonka olemukseen kuuluu itsevarmuus. Ja se on auttanut oikeasti hallitsemaan jännitystä niin, ettei se muutu paniikiksi, paitsi silloin, jos on pieni porukka ja pitäisi oikeasti olla rento ja oma itsensä.

Roolien avulla säätelen kuormitusta työtilanteissa. Ilman rooleja ahdistus tai päivän tunteet voisivat häiritä töitä, mutta roolien avulla pystyn jättämään ne taakse. Roolien avulla arkielämä on usein itkunaurua, kun voi leikkiä maailmankansalaista ja erilaisia hahmoja. Olla jokin päivä prinsessa, toisena itämaantietäjä, kolmantena venäläinen upseeri.

Roolit ovat myös ainoa keino kirjoittaa fiktiivisiä tarinoita. Roolien kautta pystyn kirjoittamaan asioista, joista en ole samaa mieltä. Roolien kautta pystyn etsimään perusteluja väitteille, joita en välttämättä kannata. Roolit auttavat ymmärtämään hieman enemmän erilaisia ihmisiä, koska edes kuvittelemalla itsensä toisen elämän rooliin, voi hieman saada ymmärrystä toisen tapoihin ja ajatuksiin.

Roolit eivät enää ole minulle haukkumasana. Roolit ovat avain empatiaan ja selviytymiseen. Roolit ovat tie myös elämän hullutteluun, sillä elämä on yhtä teatteria.