Merkityksellisiä löytöjä

Viimeiset viikot olen ollut innostunut kaikesta; elämästä, tulevasta, kirjoittamisesta. Useampien apatiaviikkojen jälkeen, on sisäinen lapseni herännyt villiin riehaansa. Välillä olen ollut enemmän innostunut kuin aikaansaava. Enemmän pomppinut sängyn päällä ja keskellä olohuonetta pienenä tyttönä ja selittänyt uusista ideoista, oivalluksista ja löydöistä. Samalla jotain konkreettistakin on tapahtunut ja uutta tekstiä ja muokkausta on syntynyt paljon.

Olen tällä viikolla löytänyt uusia järjestöjä Suomesta, jotka ajavat niitä asioita, mistä kirjoitan seuraavaa kirjaa. Olen nähnyt tilastoja todellisuudesta, jotka ovat saaneet itkemään. Olen kuunnellut luennoitsijoita, jotka kertovat tästä ajasta ja tämän hetken maailmasta. Ja olen itkenyt lukuisia kertoja, koska olen kokenut, että se mitä kirjoitan ja teen on tärkeää.

Haen motivaatiota ja asennetta päivittäin. Ylpeys ja kunnianhimo, kun vaanivat varmasti meitä jokaista, enkä tahdo kirjoittaa niistä lähtökohdista käsin. Toisaalta välillä sorrun kirjoitushäpeään ja haluan piiloutua mörökölli viitan sisään ja unohtaa kirjoittamisen. Siksi myös minulle rukoileminen on älyttömän tärkeä osa kirjoittamista. Vaikka kirjoitan fiktiota ja kaunokirjallisuutta, haluan silti, että Jumala voisi siunata käteni ja sydämeni kirjoittamaan sanoja, joilla voi olla merkitystä ja että voin tehdä sitä oikealla sydämellä.

Tällä viikolla olen löytänyt jotain uutta arvosisältöä, mikä on sytyttänyt uutta intoa kirjoittamiseen. Tiedän, mitä teen. Tiedän, miksi teen. Ja siksi haluan kirjoittaa. Kirjoittaa ja luoda. Kirjoittaa ja tehdä. Kirjoittaa ja rakastaa. Kirjoittaa ja oivaltaa uutta.