Heidän puolestaan minä kärsin

”Jos joku haluaa lahjoittaa x: raiskausvauriohoitoihin, niin tässä tiedot.”

Näin kysyttiin Vapauta Uhrin hallituksen WA- keskustelussa. Kyproksen päiväkeskukseen oli tullut jälleen uusi nainen, jonka emätin oli riekaleina ja tulehtunut lukuisten raiskauksien ja ihmiskaupan tähden. Arkielämää tuhansien naisten elämässä, mutta kaukoelämää keskiverto suomalaisten keskusteluissa.

Olen hätkähtänyt viime kuukausina siihen, miten vaikea kenttä ihmiskaupan uhrien auttaminen on ja miten paljon sinne tarvittaisiin edes puolestapuhujia. Kun puhun jollekin VaUn työstä tai ihmiskaupasta, huomaan kuinka katseet painuvat alas, mutistaan epämääräisiä ja pysytään hiljaa. Liian härskiä ja karua kuultavaa hyvinvointi kristityn korville, liian pimeää maailmaa pumpulikuplaamme. Samalla Suomi puhuu seksityön mahdollisuuksista ja positiivisuudesta sekä siitä, miten harva ihmiskaupan uhri uskaltaa pyytää apua. Olisiko tässä pieni ristiriita? Kun seksityöstä tehdään positiivista, on vaikeaa enää erottaa prostituutioon pakotetut ja painostetut. On vaikeaa saada todelliset rikolliset kiinni, kun niin moni on sallittua ja ok.

Ihmiskauppa ei ole satua. Se on totta tänään, tässä hetkessä ja nyt. Se on totta pornosivustojen ”näyttelijöiden” elämässä. Se on totta siivousfirman takahuoneessa. Se on totta bordelleissa, kodeissa, kaduilla, Kyproksella. Se on totta myös Suomessa.

Minä haluan seistä uhrien rinnalla, edes tällä pienellä tekstillä. Edes yhden ihmiskaupanuhrin elämässä kummina, edes sometekstien muodossa Suomessa. Maailma ei parane sulkemalla silmiä, vaan aukaisemalla silmät näkemään sen julmuus ja avaamalla suu. Meillä on myös mahdollisuus valita, mitä katsomme, tuemme ja ostamme. Yhden paidan tai videon takana voi olla orja.

”Pahuuden voittoon tarvitaan vain se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.” – Edmund Burke.

Tähän teemaan liittyen olin runoillut vuonna 2017 runon, jonka sanoihin voin edelleen yhtyä ja vielä voimakkaammin kuin aiemmin.

"Minä kärsin heidän tähden, jotka uskovat itsestään pahaa. Jotka eivät omaa-arvoaan tunne, eivätkä usko itseensä.

Minä kärsin heistä, jotka eivät usko unelmiinsa, eivät näe askelta pidemmälle, eivätkä tulevaa tunne.

Minä kärsin niistä miehistä ja naisista, jotka ovat lukittuina sukupuoleensa, ymmärtämättä sen arvoa ja lahjaa.

Minä kärsin heidän puolestaan, jotka peläten astuvat huomiseen, miettien toisten ajatuksia, pahoittaen mielensä muiden puolesta, koska eivät uskalla olla persoonaninaan.

Minä kärsin heistä, joiden kehoa on kosketettu, ihoaan katseltu, väärin ja liian uteliain silmin.

Minä kärsin niiden puolesta, jotka ovat tunteittensa vankeina, syyllisyyttä kokevina, oman ihmisyydensä tähden.

Minä kärsin heidän tähden, jotka eivä tunne armoa, jotka laista ottavat vain oppinsa, eivätkä vapautta tunne.

Minä kärsin, koska Vapahtajanikin kärsi, ja henkensä Hän antoi, meidän jokaisen kärsityn.

– Mutta ehkä kärsimyksistä, sydämeni tuskista löydänkin sen, miksi jalkani päivään toiseen laitan, miksi intohimona tunnen, asiat toiset. "